palkki

tpks juhla

Hyväksytty vuosikokouksessa 22.3.2007
 
Yleistä

Vuoden 2006 aikana säätiössä jatkettiin uuden talonpoikaiskulttuurin kehittämiseen liittyvää keskustelua ja hankkeiden kehittelyä. Säätiön tilaisuuksissa keskusteltiin maaseudun tulevaisuudesta, kirkon vastuusta maaseudusta ja kekrin perinteestä ja perinteen elvyttämisestä.

Talonpoikaiskulttuurisäätiön ainut elossa ollut perustajajäsen akateemikko Eino Jutikkala kuoli 22.12.2006. Jutikkala oli yksi 20 merkkihenkilöstä, jotka perustivat Talonpoikaiskulttuurisäätiön vuonna 1938. Akateemikko Eino Jutikkala osallistui aktiivisesti säätiön toimintaan. Hän oli innokas keskustelija ja kannanottaja säätiön tilaisuuksissa aina kevään 2006 vuosikokoukseen saakka. Akateemikko Jutikkala sai säätiön historian ensimmäisen kulttuuripalkinnon syksyllä 2005 talonpoikaisen historian ja kulttuurin parhaana tutkijana ja tuntijana. Hän oli kuollessaan 99-vuotias.

Toiminta
Perinteisen rakentamistavan kunniakilvet

Toimintavuoden aikana valmisteltiin hanke Talonpoikaisen rakentamisen valiot kaikkien saataville. Hankkeen tarkoituksena on tehdä internetpohjainen tietokanta säätiön kunniakilpikohteista. Hanke on tarkoitus käynnistää vuonna 2007, mikäli hankkeelle saadaan riittävä rahoitus. Kunniakilpien kohdeluettelo on luettavissa säätiön kotisivuilla. Uusia kunniakilpiä ei vuoden 2006 aikana myönnetty.

Kansainvälinen talonpojan päivä 15.6.2006

Kansainvälisen talonpojan päivän tilaisuudessa 15.6.2006 Helsingin Pitäjän Pappilassa keskusteltiin aiheesta Kirkon vastuu maaseudusta. Alustajina olivat tutkija Heikki Pesonen, kirkkoneuvos Seppo Häkkinen ja diakoni Irma Liljeström.

Tutkija Heikki Pesonen nosti alustuksensa alussa mielenkiintoisella tavalla esille kirkon ja seurakunnan vastuun ei-hengellisistä asioista. Pesonen siteerasi Kotimaa-lehden kirjoitusta Karstulan seurakunnan tavasta rahoittaa osa tien rakentamisesta. Tästä oli kummunnut vilkas keskustelu ja melkoinen erimielisyys sekä paikkakunnalla, seurakunnan ja kirkon keskushallinnon välillä että lehdistössä. Pesonen valotti alustuksessaan myös Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (YTR) julkaisua Seurakunnat yhteistyökumppaneina maaseudun kehittämisessä. Kirkon vastuu maaseudusta voidaan Pesosen mukaan nähdä ainakin kahdella tavalla. Kirkon vastuu liittyy vain seurakunnan perinteiseen tehtävään. Toinen tapa on nähdä kirkon vastuulla olevan myös muitakin tehtäviä eli konkreettista kehittämistyötä. Molemmat tavat liittyvät siihen, miten kirkon tehtävä tulkintaan ja miten kristillinen lähimmäisen rakkaus muutetaan teoiksi.

Kirkko ja seurakunta ovat maaseudulla läsnä ihmisten elämässä arkena ja pyhänä. Kirkkoneuvos Seppo Häkkisen mukaan seurakuntaelämä on edelleen maaseudulla kaupunkeja vilkkaampaa, vaikka kaksi kolmasosaa seurakuntien jäsenistä asuu jo kaupungeissa. Tavalliset jumalanpalvelukset, kinkerit, lapsi- ja nuorisotyö ja diakonia ovat seurakuntalaisten hengellisiä ja aineellisia tukijoita ja ihmiset ovat näissä mukana. Häkkisen mukaan seurakunta on myös vahvistanut verkostojaan kuntiin ja järjestöihin. Kunnan ja seurakunnan tehtävät ovat erilaiset, mutta ne toimivat samalla maantieteellisellä alueella. Ne palvelevat samoja ihmisiä ja heistä muodostuvaa yhteisöä. Yhteistyöllä voidaan löytää sellaisia tapoja toimia, että yhteisöä voidaan palvella entistä paremmin, usein myös samalla tehokkaammin ja taloudellisemmin kuin ilman yhteistyötä.

Yksinäisyyden lieventäminen, parisuhde- ja päihdeongelmien ratkaiseminen ovat diakoniatyön arkea myös maaseutuseurakunnissa. Diakoni Irma Liljeströmin tekemän kyselyn mukaisesti maaseudun diakoniatyössä pitkät matkat, palveluiden lakkaaminen kokonaan ja täydellinen yksinäisyys, ei edes näe ketään, erottavat maaseudun diakoniatyön kaupungeissa tehtävästä työstä. Liljeström peräänkuulutti lisää osaamista ihmissuhdeongelmien hoitamiseen myös papeille ja toivoi, että hyvin tärkeäksi koettua maaseudun tukihenkilöverkkoa vahvistettaisiin.

Kulttuuripalkinto

Säätiön toinen kulttuuripalkinto vuoden 2005 luovasta työstä annettiin Pula! -oopperalle, joka on Nivalan konikapinan 1932 dramatisointi. Pula! -oopperan kantaesitys on ollut vuonna 2004. Sitä on esitetty loppuunmyydyille katsomoille vuonna 2005, jolloin oopperasta tehtiin myös dvd-tallenne. Pula! -ooppera on kasvanut jokilaaksojen aluetta eteenpäin vieväksi hankkeeksi, toiminut alueellisena voimvarana ja ruokkinut itsetuntoiselle maakunnalle ominaista kulttuuriahneutta. Ooppera käynnisti poliittisen keskustelun paitsi siitä, mitä Konikapinassa tapahtui myös talonpoikien asemasta ja taloudellisesta hädästä yhteiskunnassa eri aikoina.

Kekrijuhla 26.10.2006

Säätiön Kekri-juhlan 25.10.2006 teemana oli kekrin perinteen elvyttäminen Suomen syksyn juhlaksi ja kekrin tuotteistaminen. Neljäkymmentä säätiön jäsentä keskusteli innokkaasti professori Juhani U.E. Lehtosen inspiroivan esitelmän jälkeen. Lehtonen valotti kekrin historiasta, että Suomessa vietettävässä tai ainakin tunnetussa kekrissä on näkyvissä kolme kerrostumaa: vanha talonpoikainen, lähtökohdiltaan jo esikristillinen sadonkorjuujuhla, kristillinen vainajien juhla ja leikkimielinen naamioilottelu. Neljäskin kerrostuma voidaan tunnistaa, ja se on talonpoikaiskekrin elvytyksen kerrostuma.

Talonpoikaisten perinteiden elvytys on Lehtosen mukaan Suomen tapaisessa talonpoikaistaustaisessa maassa aina suotavaa ja toivottavaa identiteetin vahvistamiseksi, ja erityisen tärkeää se on globaalistuvassa ja yhdentyvässä maailmassa. Koko ajan on kylläkin pohdittava sitä, millä keinoilla nopeasti kasvava urbaani, kansainvälisesti orientoitunut aktiivi-ikäinen väestö saadaan kiinnostumaan talonpoikaisista juuristaan. Tämä väestönosa on se, joka enenevässä määrin määrittää suomalaisen kulttuuri-ilmaston laadun. Vanhat, kovin maaseutusidonnaiset keinot voivat tuntua siitä kovin vierailta ja epämuodikkailta.

Professori Lehtonen painotti, että vaikka uusia ideoita olisi ajamassa innostunut ja osaava joukko, eivät parhaatkaan suunnitelmat toteudu, elleivät ne jotenkin ole sopusoinnussa aikakauden aatteellisen ja nykyään aina kansainvälisten valtavirtausten kanssa. Virtauksien vetäväksi ei tietenkään kannata heittäytyä vaan pikemminkin katsoa, miten kansalliset ominaispiirteet voidaan sovittaa samansuuntaisiksi niiden kanssa. Kansainvälisyyden ja kansallisuuden on lyötävä kättä.

Lopuksi Lehtonen muistutti, että kekriin on liittynyt etenkin palvelusväen ilottelua ja reipastakin juhlintaa - olihan ajankohta työpaikan muuttamisen ajankohta ja vapaaviikko. Ajankohtaista yhteiskunnallista sanomaa voisi tuollaiseen syksyyn juhlakauteen liittää. Pätkätyöläisyys on kuuma puheenaihe, ja vaikka palvelusväki entisajan talonpoikaistaloissa ei suoranaista pätkätyöväkeä ollutkaan, oli kysymys kuitenkin vielä paikkaansa yhteisössä hakevasta naimattomasta nuorisosta. Sellaistahan nykynuorisokin on, pätkätyöläiset erityisesti. Yhtymäkohtia löytyy, ja ajankohtaisen ilmiön esilleotto tavalla tai toisella talonpoikaisissa kehyksissä voisi antaa usein pelkästään nykyhetkeen kohdistuvalle yhteiskunnalliselle keskustelulle historiallista ja talonpoikaista syvyyttä. Sellaisen keskustelun käymisessä Säätön jäsenet ovat mestareita.

Professori Lehtosen esitelmä on säätiön kotisivulla www.talonpoikaiskulttuurisaatio.fi . Esitelmästä virisi erittäin vilkas ja monipolvinen keskustelu. Säätiön hallitus työstää keskustelun ideoita ja selvittelee, olisiko Suomen syksyssä modernin Kekri-juhlan mentävä aukko. Kekrijuhlassa esiintyi Inehmo-lauluyhtye ja 45 paikalla ollutta säätiön jäsentä.nautti päätteeksi suomalaista ruokaa syksyisestä pitopöydästä.

Viestintä

Toimintavuoden aikana jäsenille lähetettiin vuoden aikana neljä kirjettä. Tiedotteiden jakelussa käytettiin tiedotus.com -palvelua, jonka kautta tavoitettiin lähes 800 tiedotusvälinettä. Säätiön kotisivuilla www.talonpoikaiskulttuurisaatio.fi tiedotettiin tapahtumista.
Säätiön julkaisutoiminta
Säätiö tuki Suomen Kirjallisuuden Seuran julkaiseman kirjan Hellettä heinäpoutaa -kirjan kustantamista.

Jäsenet ja hallinto

Jäsenistö

Säätiön uusiksi jäseniksi kutsuttiin dosentti Anna Makkonen, filosofian lisensiaatti Matti Vilppula, tutkija Raul Pohjonen, toiminnanjohtaja Jouni Jyrinki, emeritusprofessori Unto Salo, kirjailija Kirsti Manninen, valtiotieteen maisteri Jouko Nieminen, professori Juha Sihvola, filosofian maisteri Juhana Lassila, kulttuurituottaja Raija Kallionen, projektipäällikkö Ilkka Haavisto, kansanedustaja Antti Rantakangas, ylitarkastaja Johanna Heikkilä ja filosofian tohtori Kustaa H.J. Vilkuna.

Kokoukset

Säätiön vuosikokous pidettiin 21.3.2006 Folkhälsanin ravintolassa. Kokoukseen osallistui 18 säätiön jäsentä. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat.

Vuosikokousesitelmän piti päätoimittajan Lauri Kontro. Kontro valotti Maaseudun Tulevaisuus -lehden 90-vuotista historiaa maaseudun etujen ja talonpoikaisuuden vaalijana. Vuosikokouksessa luovutettiin kulttuuripalkinto Pula!-oopperalle.
Säätiön hallitus kokoontui vuoden aikana seitsemän kertaa.

Hallitus ja tilintarkastajat

Hallituksen puheenjohtaja toimi VTM Matti Kalliokoski, varapuheenjohtajana dosentti Hanna Snellman sekä jäseninä asiamies Lasse Ristikartano, filosofian kandidaatti Pekka Kärki, ja arkkitehti Matti Vuorio. Hallituksen vuosittain vaihtuvina varajäseninä, projektipäällikkö Ilkka Haavisto, emeritusprofessori Seppo Siirilä , yrittäjä Lisa Sounio, museonjohtaja Juha Kuisma ja toimittaja Mari Kiukas.

Säätiön tilintarkastajina toimivat KTM Juha Tuomala (KHT) ja kauppatieteiden tohtori h.c. Antti Helenius. Varatilintarkastajat ovat Pentti Savolainen (KHT) ja hallitusneuvos Pentti Pekonen.

Kilpiraati

Kilpiraadin jäseninä toimivat dosentti Teppo Korhonen (pj), dosentti Hanna Snellman, arkkitehti Matti Vuorio, filosofian kandidaatti Pekka Kärki, arkkitehti Heikki Kukkonen, arkkitehti Pentti Toivari ja arkkitehti Raija Seppänen. Kilpiraati kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa.

Kulttuuripalkintoraati

Säätiön kulttuuripalkintoraadin jäseninä olivat VTM Matti Kalliokoski (pj) ,kulttuuritoimenjohtaja Liisa Heikkilä-Palo, dosentti Osmo Pekonen, taiteen keskustoimikunnan puheenjohtaja Hannu Saha, Oulun läänin taidetoimikunnan pääsihteeri Ulla Lassila ja professori Jaakko Elenius. Raati kokoontui vuoden aikana kerran ja piti yhteyttä sähköpostilla.

Toimihenkilöt

Säätiön asiamiehenä ja hallituksen sihteerinä toimi johdon erityisavustaja, MMM Paula Viertola-Jern. Kilpiraadin sihteerinä toimi FM Elina Anttonen. Rahastonhoitajana ja kirjanpitäjänä Kirsti-Helena Saarinen, JS-Ekonomia Oy.

Säätiön talous

Toimintavuoden aikana säätiö sai Keskitien tukisäätiöltä toiminnallista avustusta 20 000 €. lähinnä uuden talonpoikaiskulttuurin kehittämiseen. Kirjojen ja julkaisujen myynnistä kertyi tuottoja 700,42 €.

Toimintavuoden suurimpia menoeriä olivat palkkiot 6 160,00 €, jossa on säätiön asiamiehen palkkion lisäksi kunniakilpien tietokantahankkeen valmistelusta maksettuja palkkiota.

Säätiö merkitsi vuonna 2006 Maahenki Oy:n osakkeita 5 000,00 eurolla. Ministeri Heikki Haaviston rahaston varat 18 995,00 euroa ja muita säätiön varoja 11 005,00 euroa on sijoitettu OP-Rahastoyhtiön ja Nordean yhdistelmärahastoihin.

Lauri Kontron rahastosta maksettiin toimintavuoden aikana stipendi toimittaja Ilkka Luukkoselle.

Tilikauden ylijäämä oli 5 842,93 €.

Talonpoikaiskulttuurisäätiö | PL510 | 00101 Helsinki | Puhelin: 050 379 7471 | Sähköposti: maija.maki(at)tpks.fi | tietosuojaseloste | Kotisivut: Sivustamo Oy

Ylös